Ihan on Päiväni murmelina tässä päällä. Eilen voiton vei Chardonney, join koko pullon, ettei jää tälle päivälle kiusaamaan. Näinhän se helposti menee. Nyt on sen verran pöhnä, että ajatus raittiudesta tuntuu (jälleen) erittäin kirkkaalta ja fiksulta ajatukselta. 

Eilinen iltalenkin jälkeinen lyhyt hetki yksin talossa, sohvassa ja miettien, mitäs nyt teen. Noh jos kuitenkin tämän perjantain merkeissä juon sen viinin ja aloitan huomenna uudestaan. Oli ihan hyvä kotihuppeli. Ja onhan elämä siitä armollinen, että aina voi aloittaa uudestaan.  

Olen monesti tässä neljänkympin kulmilla pohtinut sitä, kuinka arkinen asia alkoholista on itselle tullut. Sen jälkeen kun joskus teini-iässä aloitin, ei ole tainnut pidempiä aikoja kuin pari viikkoa pakotettuna raskausaikana mennyt ihan tipatta. Raskaanakin saatoin sallia itselleni sen yhden punkun hyvän ruuan yhteydessä, lasillisen kuitenkin -for gods sake-. Opiskeluaikana kännäsinkin, välillä rajusti, mutta aina keikan kerrallaan. Montaa päivää putkee en juuri koskaan. Ja onpa niitä lipsumisia tosikännin puolelle sattunut aina näihin vuosiin saakka. 

Vaikka monella tapaa käyttöni on kohtuullista, eikä siitä ole erityistä haittaa muille, jos itsellekään, se ärsyttää minua. Minua ärsyttää se henkinen turta olo, jonka se tuo. Ja pahimmillaan seuraavan päivänkin invalidisoiva krapula. 

Toivon, siis että raittius tekisi minusta aktiivisemman, antaisi luovuuteni tulla esiin. Voi olla että sen myötä alkaisin riisua tätä elämää muutenkin. Kahleita syntyy toki muustakin kuin pöhnästä; arjen jumittuneista tavoista, kummallisesta pettämisen jälkeisestä klikistä puolison kanssa, työstä, velvollisuudentunteesta muita kohtaan, syksyn pimeydestä. Syistä jotka ovat itseni ulkopuolella, heh. 

Mutta siis. Nyt sen matkan aloitan. Tästä päivästä. 

Tämän vuoden mittaisen matkani tavoite on rohkeuden kasvattaminen sitä päin, mikä on hyvä ja totta. Haluan pysyä mahdollisuuksissa ja löytämisessä, en pimeydessä ja pettymyksessä. Elämässä on pimeyttä ja moni kokemus on ollut tuskaista paskaa, mutta sen lapiointia en aio harrastaa. Lupaan sinulle, toivottavasti löytyvä lukijani, että jaan sinulle löytöjäni ja oivalluksiani voimasta ja valosta.