On ihanaa, että elämässä on mukana rakkaita, hyviä ihmisiä. Ystäviä. Ja Ystäviä. Tämän hässäkän myötä yksi erityisen Hieno Ystävä on löytynyt takaisin. Jotain arvokasta ja hyvää tähänastisen matkan puolivälistä. Kaikenlaisten keskustelujen ja kohtaamistenkin jälkeen olen ihmetellyt, miten hyvyys joissakin säilyy ja pysyy. Ja olen joutunut myös ihmettelmeään, miten joskus nuorena osasikin arvioida asioita väärin. Teki enemmän niinkuin pitää kuin mikä tuntui oikealta. 

Onneksi elämä antaa toisinaan uusia mahdollisuuksia. Tämä erohässäkkä on kyllä myös piinaava siinä, että on vaikea antaa itselle lupaa iloon. Ainakaan sitä ei voi näyttää. En ole näyttänyt edes tänne. Olen iloinnut salaa. Iloinnut enemmän kuin kukaan arvaa.