Jätän tänään yhteisen avioerohakemuksemme. Asiat etenevät siis vauhdilla. Puoliso on selvästi helpottunut siitä, että hoidan "hommaa". Hän saa vapautensa. Tänään hän tunnusti minulle ensimmäisen kerran silmästä silmään, että kyllä hän rakastaa toista, eikä siksi halua jatkaa. Minkä hirvittävän vaivan hän on jaksanut nähdä kaikkeen siihen valehtelemiseen puolentoista vuoden ajan. Viitsinyt ylläpitää meidän suhdettamme ihan läheisyyteen asti; säännöllistä seksiä, velvollisuudentuntoista halaamista ja tarvittavaa huomiointia. 

Minulle se tunnustus oli tärkeä. Tiedän nyt, että sen mitä näin ja tunsin ja koin, on totta. En ole kuvitellut ja ollut vainoharhainen. 

Paperi on myös totta ja se siis lähtee liikkeelle tänään. 

Tuntuu käsittämättömältä että se vaihtaa kaiken rakentamamme, synnyttämämme ja kokemamme täysin epärealistiseen ja romantisoituun etäsuhteeseen.