Tapasin erään etäisesti tutun miehen työkuvioista. Kävi ilmi, että hän on eronnut/eroamassa/hmm mitä ikinä sekavassa tilassa. Jotenkin tulin lipsauttaneeksi, että näitäkin näköjään elämä tarjoaa, olen itse samassa tilanteessa. Keskustelu jatkoi pian kulkuaan työasian tiimoilta ja tilanne sinällään oli harmiton, luonteva. 

Meni muutama päivä ja häneltä tuli kutsu leffaan ja syömään. Se sai minut ähisemään kiusaantuneena. Mietin aika tovin mitä sen kanssa teen. En halua. Se oli selvää. En voi kuvitella itseäni julkisesti deiteillä jonkun miehen kanssa. Ymmärrän sen, että hänkin on rikkinäisessä tilassa, eikä minulla ole mitään syytä loukata. Päätin pysyä totuudessa ja kerroin, että en ole valmis enkä halukas vielä oikein tapailemaan ketään. Ehkä joku lounas tai kahvit jossain voisi olla ok, voihan sitä maailmaa parantaa ja jakaa kokemuksia. 

Mutta tämä juttu sai miettimään sitä miten kiivaasti ehkäpä juuri miehet kaipaavat sitä naisseuraa yksin jäädessään. Onko se vaan se seksin kaipuu? No joo voihan mukana olla herkempääkin kaipausta, mutta primääristi lähestymisiin niin kovin aktiivisesti ajaa seksuaalinen vietti. Tai siltä vaikuttaa. Tylsää. Juuri nyt en kyllä itse muista milloin joku mies pelkällä miehenä olemisellaan on panettanut.