Tämä pitää muistaa. Olen selviytynyt avioliitossanikin yksin monet sellaiset kohdat, joissa puolison tavallisesti on tukena. Asunnon kanssa, terveyteni ja etenkin lasten kanssa. Tiukassa paikassa, kun tuntui, ettei ote pidä yhtään, pojat kiukuttelevat, eivät tee läksyjään ja tilanne vaan karkaa, saatoin soittaa jonnekin reissun päällekin ja pyytää taustatukea. Soitin joskus aamutuimaan laskettelureissulle Italiaan, että mitä ihmettä teen, kaikki putket ovat jäässä, mihin hän vastasi, että "mitä helvettiä sinä tänne soitat ja herätät. En minä täältä mitään asialle voi tehdä." Että niin. 

Ja nyt minä onneton käpy sorruin samaan tässä erotilanteessa. Mutta ei niin. Ei kertakaikkiaan. Nyt nämä on kaikki hoidettava yksin. Koiran paskan siivoukset, auton lämmitykset, putkien sulatukset, saunan lämmitykset. Ja jos joskus heikkouden puuska iskee, sitä EI saa näyttää tuolle tulevalle entiselle. Miten helvetissä sorruin moiseen typeryyteen ja soitin sille; "voitko puhua poikasi kanssa koulun käynnistä, kun minua ei kuunnella." Ja se puhui puhelimessa, eli ripitti ja puhutti. Ei. Kyllä meidän on selvittävä yksin. En halua tarvita siltä mitään.