Kyllä on totuuden ja hyvän nimissä kerrotun valheen, itsekkyyden ja toisten edun väliset rajat välillä hankala tunnistaa. 

Tiedän, mitä haluan ja mikä on totta. Tiedän, että en halua valehdella. Eikä se ole reiluakaan. Sen, jos jonkin tiedän, piru vieköön. 

Mutta missä kohtaa uuden ystävän voi muitta mutkitta vain pyytää ohikulkumatkalla yökylään. Mikä kuuluu kenellekin. Kuuluuko lapsille, mikä ystävän status on. Toisaalta, jos/kun sellainen ystävä elämässä on, pitääkö se salata, piilottaa. Pitääkö minun kieltää itseltäni ne pienet ilon palat, jota tuo ihminen minulle tarjoaa.  

Yritysmaailmassa puhutaan, että uuden johtajan pitäisi tehdä organisaatiossa vaadittavat muutokset 100 ensimmäisen päivän kuluessa tai muuten mikään ei muutu. Mitäpä jos sitä voisi soveltaa myös omaan elämään. Asumuseron alkamisesta on tänään 100 päivää. Enkä minä ole enää samassa kohdassa ollenkaan kuin silloin. Olkoon muutos siis näkyvää.