Viime vuonna tänä samana päivänä tiesin jo, että mieheni ei enää minua rakasta ja haluaa irti. Niissä merkeissä kului siis koko vuosi. Voi taivas miten pitkä aika elää löyhässä hirressä. Helmikuusssa sain kuulla, että hän aikoo muuttaa pois. Ja kesäkuussa sitten, ettei sittenkään, mutta että toinen nainen ollut hänen elämässään jo vuoden. Vielä vaati toisen puoli vuotta ennenkuin ero siirtyi käytäntöön. Ehkä se koko vuosi tarvittiin asioiden kypsymiseen ja sen varmuuden saavuttamiseen, että tätä ei voi enää jatkaa. Siksi tämä tilanne on nyt niin selkeä. Ja vaikka minut petettiin ja jätettiin, noinniinkuin teknisesti, ei minun tarvitse kuin muistella tai lukea päiväkirjaani muutaman vuoden taakse, kun voin todeta, että siihen avioliittoon(kaan) en halua palata. Ei ole enää olennaista kenen syy tai kuka teki mitä. Tässä ollaan. 

Niinpä voin vain todeta, että tämä vuosi 2014 alkaa erosurusta huolimatta kirkkaampana ja toiveikkaampana kuin viime vuosi. Eilen olin ystävien ja heidän lastensa parissa iloinen ja tunsin oloni rennoksi, vapautuneeksi. Suru ja haikeus käyvät välillä, mutta henki kulkee. Entisestä on syytä päästää irti. 

Toivon sitä myös muille, omana itsenä elämistä! Toivon kohdalle huolenpitoa, lempeyttä ja ystäviä, uuden oppimista ja rohkeutta!