Heräsin aamulla viideltä ja ajattelin, että nyt aloitan tämän elämänvaiheen. Lopetan vähäisen ja paljon mielen turruttamisen alkoholilla. Hiljakseen olin taas luisunut siihen pari-kolme-neljä tupsua illassa (viikonloppuna enemmän) ehkä pari iltaa välissä ilman, tahtiin.

Ajatus oli aivan kirkas. Teen tilaa elämäni muille asioille; havainnoille omasta ja etenkin muiden elämästä, kirjoittamiselle, sukan kudonnalle, liikunnalle. Ja teen projektista siinä määrin julkisen, että sitoudun enemmän kuin aamupäivä kerrallaan. Ja että eihän se nyt voi olla kovin vaikeaa. Ja tekee hyvää joka tapauksessa.

Nyt päivä yksi on iltapäivässä. Ajankohta on mahdollisimman mehevä jo ensimmäiselle ratkeamiselle; on perjantai, työviikko on keskiraskas, liika kahvi ja liian vähäinen vedenjuonti vaativat nesteytystä. Ansaittu ja rentouttava juoma läikkyy jo mielessä. 

--- Voi olla että tästä tulee vielä se viimeinen päivä ja huomenna on päivä yksi. ---

En tiedä onko ajatukseni takana niinkään kaipuu päästä eroon alkoholista kuin saada kiinni jostain järkevästä, mielekäästä ja mieltä virkistävästä aktiiviuudesta vapaa-ajalla. Ajattelen, että jos lopetan kaikenlaisen tissuttelun, muutun innostuneeksi ja aktiiviseksi ihmiseksi. Niin. Toisaalta kaipa se kannattaisi kokeilla tässä kohtaa, kun elämää on vielä puolet jäljellä. Kyllä minä jatkan tätä kokeilua mutta ehkä vasta huomenna. 

--NIin se meni. Chardonney voitti. Ja yksinäisyys. Ja tylsyys. Ja "yksinhuoltajuus". Huomenna on uusi päivä.