Etenen nopeasti ajatuksista tekoihin. Kävin jo lauantaina yössä kokemassa, miltä se sinkkuna tuntuu. Onko asumuserossa asuva sinkku? Tätähän ei ole virallisesti meillä määritelty, mutta otaksun, että minulla on samat oikeudet kuin hänelläkin. Hän ei ole uskollinen, joten eipä kai sitä voi minultakaan edellyttää. Nojoo, jo ajatus siitä, että joku olisi mukaan löytynyt, tuntui vieraalta. En ole vielä valmis siihen. 

Mutta siis yössä. Lauantaina oli hiljaista. Pitkien vapaiden ja bileputken jälkeen liikkeellä oli nyt vähän väkeä. Mutta se yksi suosittu aikuisten ihmisten pub/kuppila oli kyllä tungokseen asti miehitetty. Ystävän kanssa olin ja lähinnä tehtiin havaintoja, muutaman oluen vauhdittamana. Paljon oli jo keski-iän rypyttämää miestä ja naistakin, kuka enemmän, kuka vähemmän haku päällä. Naisia kun oli vähemmän, olisi juttuseuraa varmasti juttuseuraa löytynyt. Joku lähestyi ja kun ei siihen tuijotukseen reagoinut asianmukaisesti hymyilemällä, tuumasi jotain paskaa, tökkäsi tissiin ja poistui. Voi taivas. Joku työtuttu kertoi aloittaneensa uuden elämän; "Olen päättänyt, että joka kuukausi pitää käydä yössä, kun on päässyt niin pahasti vieraantumaan". Perheellinen on hänkin, liekö statuksessa muutos? Toisaalta kävihän minunkin Mieheni, vähintään kerran kuussa. Kaipa sekin pelkäsi vieraantuvansa.

Aika kovasti se seuranhaku puolen yön jälkeen tuntuu kiihtyvän, niin kuin silloin nuorenakin. Mielenkiintoisin oli eräs kolmikko, kaksi naista ja mies. Meni hetki tajuta, miten he olivat suhteessa toisiinsa, kun ensin suuteli nainen miestä, sitten mies toista naista ja lopulta naiset toisiaan. Jep. Rajut on keinot. Perusasia ei muutu, yksin ei haluta lähteä kotiin. Minusta tuntui kyllä helpottavalta kiivetä taksiin yksin, ehkä sekin vielä muuttuu. Varmasti muuttuu.