Ehkä minun pitää vaihtaa aihetta. 

Mitä hiljaisuus blogatessa tarkoittaa? Ei ole sanottavaa. Vai että tapahtuu niin paljon, ettei ehdi sanoa. On vain pakko keskittyä elämiseen. 

Ehkä noita molempia. Tipattomuudesta ei valitettavasti ole sanottavaa. Paitsi, että murmelipäiviä on ollut kovin monta. Turha niitä päiviä on siis laskea. 

Ja sitten on tapahtunut sen verran sotkua ja työt ja muuta lapiohommaa, että ei ole joutanut. 

Tällä hetkellä suurin haasteeni on oppia elämään. Vapautua tekemään asioita, joita haluaa. Päästää irti ja nauttia, iloita, sekoilla tehdä vittu ihan mitä vaan, mikä tuntuu hyvältä, vaikka muista ei niin tunnukaan. Elää ilman pelkoa. Muistan kun elin niin, nuorena. Ja hetkittäin sen jälkeenkin, mutta viimeiset let's say kolme vuotta en ole elänyt ollenkaan. En tiedä minkä gurun elämänoppi auttaisi sen voittamiseen. Hyväksy pelokkuutesi ja se pienenee! Hmm joo. Kytke aivosi uudestaan, ajattele positiivisesti, rohkeasti niin vahvistut! Hmm joo. Keskity hengittämiseen! Lakkaa haluamasta, se on avain onneen! Hommaa rinnakkaiselämä! Kaikkea on koitettu, mutta mikään ei toistaiseksi ole auttanut. 

Ehkä yksin eläminen olisi lopulta se ratkaisu.