Milloin alkaisin tuntea tässä elämässä että olen jossain perillä? Todeta vaikka seurustelusta, että hei tämähän on aivan hyvä juttu. Tässä on riittävän hyvä olla. On turvallista, on hauskaa, on intohimoa. Eikä niin, että jotain muuta jossain vielä odottaa.

Tai työssä. Että tämä toimisto on mukava, valoisa, siisti ja rauhallinen. Tai että just näin tekeminen, sopivasti, osaavasti ja mukavien asiakkaiden kanssa on hyvä.

Ihan helvetin rankkaa löytää itsensä hämmentämässä ihan hyvää soppaa sekaisin, sotkuksi ja taas vaan uuteen muotoon. Huoh.