Kiire teki taas sen, minkä se aina tekee. Alkaa pienentää elämääni. Varmaan siksi että on pakko fokusoida. Ja kun tarkentaa ei enää näe muuta kuin sen, mihin katsoo. Alan ajatus kerrallaan kieltämään asioita, jotka toisivat arkeen väljyyttä, iloa, sattumaa. Hallinta pitää elämän hallinnassa. Enkä minä muiden tekemisistä piittaa, en niitä pyri rajoittamaan, mutta omaani. 

Ja sitten kun saan vapaani, olen täysin hukassa, tyhjä. Tämä päivä on kestänyt henkisesti viikon, kun olen matkannut aamun työstä tähän hetkeen, missä en vastaa töistä, tekemisistä, lapsista. Kunhan olen. 

Mutta nyt alkaa jo tuntua ihan hyvältä. Sauna on kohta. Vähän sippailen siideriä. Mukavaa musaa. Eikä tarvi aamullakaan huolehtia kenestäkään eikä mistään. Kaikesta sitä ihminen selviää.