Kaksi vuotta erosta. Kaksi vuotta tähänastisen elämäni kaameimmasta joulusta, jolloin perhe meni lopullisesti rikki. Olen mennyt tätä tulevaa joulua päin keveästi ja huoletonna. Töitä tehden, lahjoja ostellen ja suunnitellen ensimmäistä jouluani ilman lapsia. Vapaana ja matkoilla uuden poikaystävän kanssa. Tänään tietoisuuteen pamahti tunnetasolla se, että viiikon päästä on jouluaatto ja lapset viettävät sen toisessa "kodissa". Minun järkimielessäni tämä joulu on jo ohitettu, se on juhlittu, lahjat jaettu ja laatikot syöty. Mutta tänään suru taas vilahti tummana ja syvänä vetenä. Ehkäpä taas opin uimaan siinä, kun aika koittaa.