Joulu ja etenkin jouluaatto on päivä, johon sisältyy erilaisia perinteeksi muodostuneita toimintoja. Tehdään liikaa ruokaa (tänä vuonna huomattavan vähän), paistetaan limppuja, joita viedään sukulaisille (tänäkin vuonna), sikaa on uunissa (liian iso nytkin), on kuusi, mikä koristeltu. Ruuanlaittoa, saunaa, syömistä ja sitten lahjojen jako ja lasten ilo toiveiden toteutumisesta (tänäkin vuonna tilauksen mukaan). Kognitiivisen näkökulman mukaan tunne seuraa toimintaa. Jos siis teemme ja toimimme kuten ennenkin ja ajattelemme positiivisesti, tietoisesti surkeutta polkien, meille tulee siitä yhtä hyvä mieli kuin ennenkin. Eikö niin?

Näin ajattelin vetää. Vaikka on läsnä surua, on myös läsnä iloa, se pitää vain päättää nähdä ja antaa itselle lupa nähdä se. Aika surun ja luopumisen alkaa sitten joulupäivästä eteenpäin. 

Puoliso kävi täällä tänään, ja oli surkeana.- Yhteisessä kodissa tulee surkea olo-

Eilen se oli täynnä joulumieltä, kun se lehahti tänne suoraan utopiansa luota -minulla oli surkea olo.

Niin se elämä heittelee.