Ai että tunteet on ihania ja perseestä. Kun luen muutaman viime postaukseni, ja vertaan niiden täysin aitoja tunnelmakuvauksia tähän hetkeen, tuntuu kohtuullisen sekopäiseltä. Nyt juuri ei ole MITÄÄN hätää. Työpaineet ovat kaukana. Eksästä ei tunnu haisuakaan. Lapset värkkäävät tyytyväisinä omiaan. Elukat nukkuvat. Ja kaikki odotukset muiden taholta tuntuvat myös kaukaisilta. 

Nämä persetunteet. Ovat kovin todellisia, mutta vaihtuvia. Eivätkä kerro ympäröivästä todellisuudesta välttämättä mitään. 

Tämä joulu on mennyt lasten kanssa ja läheisen sukulaisen seurassa. Oli paineetonta ja mukavaa. Ennakoimani ahdistukset eivät ilmestyneet. Viime joulun käsittämätön kireys ja lopunajan teeskentely olivat poissa. Nyt oli vain helppoa ja paineetonta. Erilaista. 

Ensi vuonna olen ilman lapsia, mikäli edetään sovitun mukaan. Ja odotan jo sitäkin, tai ajattelen positiivisesti. Tiedän mistä haaveilen. En halua vain olla ja kuluttaa aikaa. Odottaa, että joku tulee ja tekee minut onnelliseksi ja täyttää päiväni. Sitten teen jotain muuta mukavaa. Jossain. Vaihtoehtoja mielessä jo on. 

Ei elämää kannata lusia. Vaan ottaa jotain hyvää, minkä haluaa ja valitsee. 

Lisäisin tähän jonkun hienon kuvan. En löytänyt. Ajattelepa siihen semmoinen :)