Eilen taklasin ensimmäisen konkreettisen kiusauksen. Mies toi kaupasta pyytämättä saunakaljat. Olipa hieno tunne, kun tarjousta saattoi katsoa vähän etäältä, tuntea houkutusta mutta ei langeta. Oikein tunsin kuinka sylki erittyi poskihampaisiin pelkästä ajatuksesta. Yhdistelmä sauna ja olut tuntui hetken välttämättömältä yhdistelmältä. 

Monessa kohtaa elämässä on voinut kokea samanlaisia itsensä voittamisen iloja. Kun vaikka joku on osoittanut valuvaa ihailuaan nousuhumalaisen baari-illan kuluessa ja itse on ollut heikoilla langeta ihan vaan humalan heikentämänä ja kosketuksenkaipuussaan. Tai kun on meinannut napata kaupasta sen 200 gramman suklaalevyn työpäivän päätteeksi nälkätokkurassaan. Tai ollut saamaisillaan kiukkuraivarin lapselle jostain sen vähäpätöisestä pöljyydestä. 

Eikä sitten olekaan tehnyt niin, vaan saanut kiinni itsestään ja vahvuudestaan ja jotenkin voinut todeta, että enhän minä tuota oikeasti halua. Jälkikäteen on niin paljon vahvempi ja selkeämpi olo. Automaattiohjaus kuitenkin käy päälle monissa tilanteissa tosi helposti niin teoissa kuin ajatuksissa.