Olen miettinyt muutamaan otteeseen tämän blogin lopettamista. Tuntuu, että tämä on tehtävänsä tehnyt minulle. Olen selvinnyt. 

Vaikka ainahan uusia juttuja tulee. Kuten että eksä on kihlautunut. Kuten, että käy ilmi hänen kertoneen lapsilleni omaa totaalisen valheellista tarinaa siitä että minä olenkin se pettäjä. Kuten se että voi vittu vaikka mitä. Mutta mitä sitten. Sitä tulee aina. Niin kuin avioliiton aikanakin. Mutta nyt minun ei tarvitse sitä enää ottaa vastaan. Ja sitäpaitsi näyttää siltä, että läheiset, älylliset ihmiset ympärilläni kyllä tajuavat, mikä on totta mikä ei. 

Niin, että mitäpä jos matka jatkuu. Toivon vain ja ainoastaan hyvää. Hänelle ja minulle. Ja vielä enemmän lapsille. Autan kaikessa minkä voin. Luovun siitä, mistä täytyy. Minun aikani on sitten myöhemmin, jos elää saan. 

Hyvää matkaa kaikki beibet <3