Mitä helvettiä minä teen tällä kaikella vapaudella!!!

Halaan itseäni ja huudan. Pyörin ympyrää ajatuksissani, teoissani. Käyn netissä niillä samoilla 10 saitilla kuin aina. Hakeudun vanhojen ystävien ääreen. Haen lohtua jostain työihastuksesta. Etsin elokuvaa elokuvateoatterista, teatterieritystä, joka ei olisi liian surkea tai lasten näytelmä. Menen yksin baariin. Luen ja katson hyviä elokuvia. 

Ei kiinnosta. 

Olen yksin? S-marketissa tunnistan muutaman eronneen naisen, äidin, jotka muutaman vuoden yksin oltuaan edelleen ovat yksin. Ovat lihoneet alkuaikojen kurjuuslaihuudesta maksimimittoihin. Haahuilevat ostokärryjen kanssa, taluttelevat koiraa ja kuskailevat kasvia teinejään vielä viimeistä vuotta jääkiekkoharjoituksiin. Mitä sitten, pölyttyvät, nuutuvat teeveen ääreen. Näen itseni tuossa kuvassa, pelottavaa!! 

Vai aloitan kevään korvilla sen deittailun. Tina-Marian kuvaukset eivät varsinaisesti kannusta asialle. Vaiko summamutikassa baarista etsien. Viimeksi kun kävin yksi mörkö halusi suudella tytärtäni, jotta saisi sen lesbouden karkoitettua. Sanoin aika rumasti. Kaipa siellä fiksujakin on, mutta työläältä tuntuu. Huhhuh!

Lähden juoksemaan. Nautinpa edes tästä laihuudesta niin pitkään kun sitä kestää.