Lienee normia, että tämmöisessä elämänmuutoskriisissä tunteet vaihtelevat. Tuosta karkureissusta sikisi erilaisia tunteita, joista vähin ei ollut kateus, katkeruuskin. Mutta jotain on alkanut tapahtumaan. Ensin unissa sitten tavassa elää. 

Unissa exä lähestyi eri tilanteissa ja jotenkin olin vain ok asian kanssa. Annoin sen tulla ja olla. 

Ja nyt on lähestymässä ex-suvun juhla, (johon minua ei toki ole kutsuttu), mutta exä uusineen tulee. Ja minun lapseni menevät. Kateuden sijaan tunnen helpotusta. Ja vaikka tunsin, ajattelin myös katkeruutta, kitkeryyttä siitä, että minut on tosiaankin leikattu pois pitkästä yhteisestä historiasta, olen jostain syystä asian kanssa nyt aivan ok. Ketään erityisen läheistä en ole menettänyt. - Jos joku olisi läheinen, tuskin sitä menettäisin.-

Olen ajatellut, että ehkä olen tulossa hyväksymään eron ilman sarvia ja hampaita. Se  tuntuu ajatuksena ja tunteena hyvältä. Näin on, olen vapaa, välillä yksin, mutta varsin tyytyväinen. Hetkittäin hyvinkin onnellinen; kaikesta siitä mitä tässä elämässä on ja siitä huolimatta mitä minulla ei ole.