Olen vihdoin saanut muutettua huonettani. Minulla on oma sänky, kapoisempi. Verhottoman ikkunan alla. Kauniit tapetit ja levollinen valo. Kissa tulee sänkyyni, kehrää. Näen unia ja puristan tyynyä aamuyön heräämisen jälkeen. Vaikka suren vielä mennyttä, en sitä kaipaa. Tai vaikka kaipaankin, en halua. Sydämeni on vapaa ja tahtoni osoittaa muualle.
perjantai, 7. helmikuu 2014
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.