Yllätyksekseni itselleni huomasin, että olen viimeksi postannut vuosi sitten. Sain helposti kiinni siitä paikasta. Ja samalla näin helposti, miten eri paikassa olen nyt, tai pikemminkin eri asennossa. Fyysinen paikka ei ole muuttunut. Unet eksästä loppuivat keväällä, mikä on ollut helpottavaa; olen tainnut päästää irti. Suru tulee edelleen välillä, mutta se on yleisempää; surua menetettyä perhettä kohtaan, ei niinkään sitä ihmistä.

On tullut uusia unia ja uusia irti päästämisen teemoja. Täytyy vain luottaa siihen, että valinnat sekä päätökset syntyvät sitten, kun on niiden aika. Niitä ei voi kiirehtiä. Viikko sitten tuli kohta, jossa tuli päästää lapsi, nuori mies jo, omaan elämäänsä, omaan kotiinsa. Minun talooni tuli yksi tyhjä huone lisää, mikä vihjaa jotenkin tulevista muutoksista. En tosin vielä tiedä mitä ne ovat.