Minut saatettiin yhteen exän uuden loven kanssa. Kyselemättä, varoittamatta oman kotini reviiriilä. Kohtuullisen väkivaltaista toimintaa, väittäisin. Mutta se ei toki ole mitenkään uutta. 

Kun tajusin, että alueellani on jotain sinne kuulumatonta menetin täysin otteen niin aivoihini kuin jalkoihinikin. Pysähdyin matkalla autolle, jossa olivat myös lapseni. Ehkä harkitsin, ehkä en. Mutta en kääntynyt. love nousi myös autosta. Hymyili, näin syrjäsilmällä. Avasin hiukseni, suorisitin ryhdin ja kävelin päin kohti tervehdykseen ojennettua kättä. Ehkä mielessäni oli ajatus, että perkele, minä en peräänny. Hän esitteli itsensä (ehkä oli sielläkin pasmat sekaisin, koska minä kyllä tiedän kuka hän on!?!). Käteltiin. Katsoin mäntyjen latvoja, olin täydellisen jäässä, päässä humisi kuin tuulessa. Hurisi. Epätodellista. 

Vilkaisin hänen sivuprofiiliaan. Ihan normi, ystävällisen oloinen ihminen. Voisin vaikka tutustua muissa olosuhteissa. Ja läskiperse. HAH!! Mitä sitten jos on minullakin, mutta niin on lovellakin. HAH!! Alhaiset asiat tuovat luotua alhaisiin tunteisiin.