Jostain on hiipinyt fiiliksiin voimattomuus, tahdottomuus. Tämä on tullut pikkuhiljaa, mutta eilen jostain syystä jysähti. En halua tehdä mitään, enkä jaksa. Tuskin kykenenkään. Tämä ero on totta, se toinen ei ole jakamassa mitään. Surun aaltoja. Siivosin valokuvalaatikoita, jaoin vielä kuvia sille ja mulle. Niin paljon tapahtumia, iloa ja naurua niissä kuvissa; mihin se kaikki hävisi. Milloin tämä perhe, parisuhde lakkasi merkitsemästä ja alkoi tuntua tympeältä, merkityksettömältä. 

Työt tuntuvat erityisen vaativilta, silkkaa velvollisuutta kaikki. Jos nyt kuuntelisin itseäni, jäisin sairaslomalle.