Vuoden vaihde kyllä jotenkin rytmittää tätä elämää. Vaikka mikä tuossa, päivä päivien joukossa. Syksyn tahdin kiihtyessä joulun breikkiä on odottanut enemmän ja vähemmän malttamattomasti. Nyt se alkaa olla takana. Ja kevään rupeama käynnistyy huomisesta. Paljon tekemätöntä työtä jo odottaa. 

Ja paljon sitä on myös takana.

- Avioero alusta loppuun zipzap. 20 vuotta kääräistiin päätökseen puolessa vuodessa. 

- Ero myös suvusta, johon minut oli naitu. Zipzap noin vain ne hävisivät. 

- Omaisuuden ositus. Jääminen tähän tuttuun tarkoitti reipasta lainaa. Ja sitä että eksä vei kiinnostimmat kamat ja romut mukanaan ja elän edelleen sen vanhojen työvaatteiden, kumppareiden, tilbehöörin ja vanhojen urheiluvaatteiden keskellä. 

- Uusi hoitava lempeä love. Joka on ollut lohduttava ja tarpeellinen, rakas. 

- Täydellinen totaalinen arki ihana ja raskas tässä ja omilla harteilla. 

Odotin vuodenvaihdetta kovasti, ja olen päässyt levon tilaan. Ja kun sinne pääsen, huomaan, että ajatukset omista toiveista alkavat nousta. Siis, että näinkö haluan elämääni elää? 

Alkavana vuonna.

- Lähden jonnekin matkalle. Yksin. 

- Otan aikaa olla yksin. Haluan levätä. Viime vuonna en vielä osannut. Sen tarkoitus oli selvitä. 

- Tutkin tätä rakkautta. Ihan rauhassa.

En minä muuta keksi. Tuskin tässä nyt enää niin kovin muuksi muuttuu.